Yhdistys pitää lakiesityksiä pääosin kannatettavina, vaikka muutosvauhti erityisesti elintarvikelain osalta on suuri ja vuoden 2020 alusta voimaan tulleen edellisen muutoksen läpivieminen käytännön valvontaan on vielä alkuvaiheessa. Erityisesti hallinnollinen seuraamusmaksu ja vuosivalvontamaksu tulevat vaatimaan Ruokavirastolta riittävää resursointia ohjauksen valmisteluun. Yhdistys toivoo, että Ruokavirasto ottaa ohjeistusten laatimiseen aktiivisesti mukaan kunnalliset valvontayksiköt, joilla on keskeinen rooli uuden lainsäädännön soveltamisessa. Pikantin kautta kommentointi ei korvaa työryhmätyöskentelyä, vaan molempia tarvitaan.
Koronatilanteen myötä kunnan ympäristöterveydenhuollon ja tartuntatautiviranomaisen tehtävät ovat osin päällekkäisiä esimerkiksi ravintoloita koskevan hygieniaohjeistuksen osalta. Yhdistys ehdottaa, että kunnan ympäristöterveydenhuollon tartuntatautiviranomaista tukeva rooli otettaisiin nykyistä paremmin huomioon sekä elintarvike- että terveydensuojelulaissa. Harkinnanarvoista on ympäristöterveydenhuollon roolin kasvattaminen, koska valvontayksiköissä on valmiiksi kontaktit valvontakohteina oleviin elintarvike- ja terveydensuojelulain kohteisiin. Lisäksi ympäristöterveydenhuolto tuntee valvontakohteiden toiminnan ja osaa ohjata, miten rajoituksia sovelletaan käytännössä.
Ympäristöterveydenhuollon pysyvästi säilytettävien asiakirjatietojen pysyvään säilytykseen yksinomaan sähköisessä muodossa tulisi saada kansallinen lupa. Rakennusvalvonnan yksiköillä tällainen lupa on jo olemassa. VATI-järjestelmään muodostuu kuitenkin valtaosa kuntien arkistointia edellyttävistä
asioista valmiiksi sähköisessä muodossa. Etävalvonta ja sen maksullisuus tulisi määritellä samoilla kriteereillä elintarvike- ja terveydensuojelulakiin. Lausunnolla olevista esityksistä saa sen käsityksen, että elintarvikevalvonnassa etävalvonnasta voisi periä suoriteperusteisen maksun, mutta terveydensuojeluvalvonnassa etävalvonta kuuluisi vuosittaisen perusmaksun piiriin.
Nykyisen elintarvikelain mukaan ilmoituksen liikkuvasta elintarvikehuoneistosta ja elintarvikkeiden kuljettamisesta, käsittelee sen kunnan valvontaviranomainen, jonka alueella toiminta aloitetaan tai jonka alueella elintarvikehuoneiston toiminnasta on aikaisemmin ilmoitettu. Virtuaalihuoneistojen ilmoituksen
voi käsitellä toimijan kotikunnan valvontaviranomainen, jos sijaintikunta on epäselvä tai siihen on muu erityinen syy. Ehdotuksen mukaan em. ilmoitukset käsittelisi jatkossa toimijan kotikunta ja ilmeisesti myös vuosivalvontamaksu maksettaisiin kotikuntaan. Käytännön valvonnassa tulee säännöllisesti vastaan tilanteita, joissa toimijan kotikunta on toinen kuin missä toimintaa varsinaisesti harjoitetaan. Pykälään olisi hyvä lisätä maininta, että valvontatoimia (aloitustarkastukset, suunnitelmallinen valvonta, pakkokeinot) voidaan tehdä myös muualla kuin kotikunnassa. Kunta huolehtii valvonnasta toimialueellaan eikä voi mennä tekemään esim. toiminnan aloitustarkastuksia tai pakkokeinopäätöksiä toisen kunnan alueelle. Lisäksi jää epäselväksi, miten menetellään tilojen suhteen, josta virtuaalihuoneistojen elintarvikkeet lähtevät. Riittääkö, että rekisteröity elintarvikehuoneisto on palvelun tuottajana, vai pitääkö virtuaalihuoneistot rekisteröidä elintarvikehuoneistopalvelun tiloihin/paikkaan.
Esityksen mukaan toimijan tulee julkistaa Oiva-raportti yrityksen internetsivuilla. Ruokavirasto on lähiaikoina edellyttänyt Oiva-raportin julkistamista myös muussa etämyyntipaikassa kuten eri ravintoloiden ruoka-annosten myynnissä sovellusten kautta tai facebook-sivuilla. Pykälää tulisi selkeyttää siltä osin, että koskeeko raportin julkistaminen myös muita sosiaalisen median myyntikanavia kuin internet-sivuja.
Ruokaviraston tehtävänä on ohjata aluehallintovirastoja kuntien elintarvikevalvonnan suunnittelussa, ohjauksessa ja arvioinnissa. Kunnat saavatkin nykyisin hyvin paljon elintarvikevalvonnan ohjausta suoraan Ruokavirastosta. Ruokaviraston tehtävä tulisi muotoilla nykytilaa vastaavasti siten, että aluehallintovirastojen ohjaamisen lisäksi Ruokavirasto ohjaa suoraan kuntien elintarvikevalvontaa. Hyvän käytännön oppaiden laatimisen edistäminen olisi hyvä mainita erikseen tai lain perusteluissa.
Esityksen mukaan kunnan monijäseninen toimielin voisi siirtää toimivaltaansa edelleen viranhaltijalle 53-57 ja 66 §:n osalta. Toimivallan siirtomahdollisuus olisi nykyistä elintarvikelakia rajoitetumpi, kun 58 § (kieltoa ja hävittämistä koskeva päätös) ja 65 § (markkinoinnin kieltäminen ja oikaisu) koskevaa päätösvaltaa ei voisi delegoida. Kyseessä on toivottavasti vain kirjoitusvirhe, koska em. pykälien toimivaltaa on nykyisin delegoitu kunnissa ja delegointimahdollisuus on tärkeä asioiden viivytyksettömän käsittelyn varmistamiseksi.
Kiellon käytön mahdollisuus muissakin kuin vakavaa terveysvaaraa aiheuttavissa tilanteissa on määräysten vastaisten elintarvike-erien osalta tarpeellinen ja kannatettava ehdotus.
Kirjoitusvirhe 63 §:ssä (kiireelliset toimet): yksityiskohtaisten perustelujen ja lakiluonnoksen teksti eroavat. Lakiluonnoksessa ei mainita 55 §:ää (kielto), joka siinä ainakin pitäisi mainita.
Pykälä tulee kirjata sellaiseen muotoon, että Ruokavirasto voi antaa laajoja alueita koskevia määräyksiä/kieltoja ym. esimerkiksi säteilylaskeumatilanteissa. Viime syksyn säteilyharjoituksessa Ruokavirasto tulkitsi nykyistä pykälää niin, että Ruokavirastolla ei ole toimivaltaa antaa laajaa aluetta koskevaa määräystä/kieltoa. Tällöin jokaisen valvontayksikön tulisi antaa omat määräykset/kiellot, mikä ei ole tarkoituksenmukainen tapa hoitaa asiaa. Terveydensuojelulaki mahdollistaa Valviraa antamaan vastaavia, laajoja alueita koskevia määräyksiä/kieltoja:
Yleensä elintarvike on markkinoilla laajemmin kuin vain yhden elintarvikevalvontayksikön alueella. Lakiluonnoksen mukaan kunnalle annetaan valta tehdä markkinointikielto. Koska markkinointi on usein valtakunnallista, on tarkoituksenmukaista ja vaikuttavampaa, että Ruokavirasto antaa toimijalle markkinointikiellon.
Hallinnollinen seuraamusmaksu on kannatettava työkalu niiden toimijoiden osalta, jotka toimivat piittaamattomasti ja rikkovat toistuvasti lainsäädäntöä. Koska seuraamusmaksu voi olla jopa 5000 €, tulisi se todennäköisesti korvaamaan hallinnollisesti hidasta uhkasakkomenettelyä ja asioiden ilmoittamista esitutkintaan. Seuraamusmaksun käyttöönotto edellyttää valvontaviranomaisten koulutusta ja valtakunnallisia linjauksia, minkä suuruinen seuraamusmaksu on kohtuullinen erilaisista rikkomuksista. Ruokavirastolla tulisi olla riittävästi resursseja koulutuksen antamiseen ja seuraamusmaksua koskevien ohjeiden laatimiseen tulisi perustaa työryhmä, jossa on myös kunnan valvontaviranomaisten edustajia.
Kyse on uudentyyppisestä hallinnollisesti seuraamuksesta, jollaisesta ei ole aiemmin säädetty elintarvikelaissa ja se on harvinaisuus myös muissa laeissa. Tästä johtuen säännöksen perusteluissa tulisi avata nykyistä tarkemmin sen käyttöalaa ja suhdetta hallintopakkoon ja erityisesti uhkasakkoon. Uhkasakko ei ole rangaistusluonteinen seuraamus, jota koskisi ne bis in idem –kielto (kaksoisrangaistavuuden kielto), mutta välttämättä ei ole tarkoituksenmukaista määrätä samalle toimijalle samanaikaisesti erilaisia sakkoja tai maksuja. Tätä suhdetta olisi hyvä avata perusteluissa tarkemmin. Perusteluissa voisi mainita selvyyden vuoksi myös sen, ettei seuraamusmaksua voida määrätä uudelleen samassa asiassa, jos seuraamusmaksu ei ole johtanut epäkohdan poistamiseen mikä johtunee ne bis in idem -kiellosta.
Rangaistussäännöksestä on poistettu asioita, jotka tulisivat katetuksi seuraamusmaksulla, joten 66 §:ssä tarkoitetuista epäkohdista ei tehtäisi jatkossa välttämättä esitutkintapyyntöjä, ellei tapaus ole sellainen, että se voisi täyttää rikoslaissa säädetyn tunnusmerkistön. Käytännössä sen mukaan angaistavuus edellyttäisi hallintopakkopäätöksen rikkomista
Vuosimaksu on kannatettava ehdotus, jolla toivottavasti voidaan varmistaa nykyisiä valvonnan resursseja.
Yhdistys ehdottaa, että myös elintarvike- ja pintapuhtausnäytteiden analyyseistä voitaisiin periä suoriteperusteinen maksu. Näytteiden analyysikustannukset kohdistuvat erityisesti laitoksiin ja riskiperusteisesti valittuihin projekteihin. Valvonnan vuosimaksusta tuleva tulo voi varsinkin pienemmissä valvontayksiköissä jäädä pienehköksi, ja esimerkiksi listeria-analyysit ovat suhteellisen kalliita. Lisäksi terveydensuojelulakia koskevassa ehdotuksessa näytteenotosta ja näytteiden tutkimisesta voidaan periä maksu, joten esitykset eivät ole tältä osin yhteneviä.
Lakiehdotuksessa on kirjoitusvirhe sen 2 momentissa, jossa pitäisi viitata 63 §:ään 62 §:n sijaan (koskee muutoksenhakukieltoa).
Pykälä poikkeaa sisällöltään terveydensuojelulain muutoksen kohdasta 50 c § (valvonnan perusmaksun oikaisu). TSL:n muotoilu on parempi ja elintarvikelain 76 § pitäisi muuttaa vastaavaksi. Kolme vuotta on pitkä aika virheellisen maksun oikaisuun, esimerkiksi vuosi olisi riittävä.
Terveydensuojelulaki
Valvonnan perusmaksu on kannatettava ehdotus, jolla toivottavasti voidaan varmistaa nykyisiä valvonnan resursseja.
Eläinlääkärihygieenikkojen yhdistys ry kiittää maa- ja metsätalousministeriötä mahdollisuudesta antaa lausunto.
Riikka Åberg
Johtokunnan puheenjohtaja
